Tornbergien seiväsperhe

Tornbergien ensimmäinen SM-mitali tuli Laurin tuomana.

Katso ylläolevista videolinkeistä Eetun ja Juuson SM-kisojen parhaat hypyt !

Eipä taida Suomesta löytyä vastaavaa veljessarjaa kuin Raahen Vesassa 
kilpailevat Tornbergit. Ja kun mukaan lasketaan valmennuksesta vastaava  isä Markus, niin reviiriä saa laajentaa entisestään, jos mielii löytää  
vastaavan seiväshyppyperheen. 

Seiväshyppy on Raahen Vesan historian menestynein laji ja tulevaisuus  
näyttää myös lupaavalta - toki harjoituksiin mahtuisi lisääkin porukkaa.  
Tornbergien neljästä veljeksestä kaikki harrastavat lajia ja kaikkien 
ennätykset menivät uusiksi viime kesänä: Juuso 18 (ennätys 440), 
Eetu 17 (ennätys 395), Lauri 15 (ennätys 360) ja Matias 13 (ennätys 330). 
Juuso on jo mennyt isän ennätyksen edelle, mutta se ei poikia kuulemma 
haittaa - valmennusneuvoja otetaan edelleen vastaan. 
- Kyllä isä tietää mitä pitää parantaa, hän tuntee lajin ja osaa 
antaa neuvoja, viime kesän SM-kisoissa neljänneksi ennätyksellään 
hypännyt Juuso vahvistaa. 

Ryhmäharjoittelu tiedetään tehokkaaksi harjoitusmetodiksi myös yleisurheilussa.  

Tornbergit treenaavat paljon porukalla. Siinä on poikien mukaan hyviä 
ja huonoja puolia, esimerkiksi seipäissä on aina kasvuvaraa: seuraava 
koko on valmiina odottamassa. 
- Hyvä puoli on, ettei tarvi yksin treenata ja kyllä siinäkin oppii, 
kun katsoo toisen hyppäämistä - näkee mikä meni hyvin tai mikä 
huonosti ja siitä voi antaa palautetta, Eetu kertoo. 
Huonona puolena esiin nostetaan oman vuoron odottelu. 
Monesti pojat kisaavat tasoituksilla toisiaan vastaan myös treeneissä. 
Silloin kuopus voi pestä koko porukan. Kovin kauan tasoituskisoja ei  
tarvi pitää, sillä isoveljet kertovat Matiaksen olevan heitä edellä 
ikätasoonsa nähden. Nuorimmainen ei kuitenkaan ota paineita tulevista  
hypyistä. 
- Ensi kesänä 360 on tavoitteena, sillä pääsee alueelliseen  
maajoukkuevalmennukseen, suunnittelee Matias tulevaa kesää. 

Ikä- ja tasoeroista huolimatta Tornbergit saattavat kilpailla keskenään myös treeneissä erilaisten tasoitusten avulla. 

Poikia ei ole Markuksen mukaan tarvinnut juurikaan houkutella lajin  
pariin. 
- Jokainen tässä on vapaaehtoisesti mukana. Mikään pakko ei ole  
kenenkään seivästä hypätä, vaikka veli hyppäisikin. 
Seiväshypyssä on ollut meidän pojille heti alusta lähtien sellainen koukutus, että kaikki ovat pysyneet lajin parissa - siinä mielessä heitä on ollut helppo  valmentaa. Kaikilla on nyt hyvä perustekniikka. 

Ensimmäinen SM-mitali, väriltään pronssinen, perheeseen tuli tänä 
kesänä Laurin ennätyshypyllä Kokkolasta. 
- Mitali oli yllätys, en olisi uskonut kisaan lähdettäessä, että 
olen palkintopallilla. Ei sitä hirveästi juhlistettu, käytiin kuitenkin  
syömässä porukalla, kun tultiin kisoista kotiin. Viime kesään olen 
kyllä tyytyväinen, koska edellinen kausi meni heikosti ja nyt taas ennätys  
parani melkein metrin, Lauri vertaa.