Muisteloita Raahen Vesan Taipaleelta

Jorma Salkosalo on tehnyt kronikkamuodossa ansiokkaan historiikin, joka käsittää 14 kappaletta A-nelossivuja. Alla olevaan olemme poimineet eri vuosikymmeniltä muutamia kohtia. Koko julkaisu on nähtävinä Vesan johtomiehillä.

1920-1930-LUVUT

Raahen Vesa seuran nimi
lasten vanhempien sydämistä putosi kivi,
Kun pojat pääsi urheililemaan,
Voimisteleen, kisailemaan.

Saariahon poikaa kaksi,
Kehittyikin nopeasti.
Hieno oli Vesan huomen,
Hyppäs Urho mestariksi Suomen.

Hieno oli Vesan taipaleen alku,
Oulusta alkoi jo kuulua parku,
kun Vesa murskasi heidän haaveen,
ja voitot matkasi pieneen Raaheen.

Sitten jo alkoi hiipua Vesankin valo,
kun alkoi surkea maailman palo.
Idästä uhkasi naapuri suuri,
Ja rajoille tehtävä oli muuri.

1940-1950-LUVUT

Taas alkoi virkeänä toiminta Vesan,
johdolla Huotarin ja Pirhosen Penan.
Jalkapallo ensin maaleja soitti.
ja monesti Vesa Ponnistuksen voitti.

Kentällä häärivät Kanniaiset, Pälli
ja kovat oli heillä potkujen tällit.
Maalia vartioi Pirhosen Pentti
ja Kalevaan Vesasta kirjoitti Sentti

Tuli Raaheen sitten Lassilan Antti,
mies oli pieni, mutta kova oli kantti.
Hän pesäpalloa varmasti löi,
ja päivisin ”seutussa” tavaraa möi

Alkoi myöskin virkeä jääkiekkobuumi,
oli innostus siihenkin valtan suuri.
Koko kaupunki eli siinä mukana,
ja oli Kärppienkin asema tukala

Monesti ne Raahessa turkkiinsa otti
ja Vesalle lankesi ottelun potti.
Laukoi Viittalan Humppi kiekkoja maaliin
ja Vesa sai Kärpistä makean saaliin

Oli sotilaspiirissä Ilovaaran Kalle,
mies upea kuin korpien karvainen nalle.
Hän yleisurheilumies oli viimeisen päälle,
ja siksi ei astunut liukkaalle jäälle.

Kalle järjesti kisoja, suuria, monia,
oli osanottajat aina kovia.
Ne jenkeistä asti Raaheen tuli,
kun olympiakisoissa paloi tuli

Maailmanennätystä yritti Viljo Heino,
mutta hänellä loppui kuitenkin keino,
kun Pitkässäkarissa oli liian kylmä.
ja vissiinkin vaatetta liian vähän yllä

Oli Vesassa Auriot, Vareksen Arvi,
ja muitakin poikia mukana parvi,
urheilemassa Vesalle mainetta
ja lisäämässä oululaisille painetta.

Linnakankaan Arvo heitti keihästä,
ja Viittalan Humppi hyppäsi seivästä.
Korkeudessa kilpaili Kurkelan V
ja keihäässä oli vielä Kokko E

Kaikki he olivat piirissään parhaita
ja aiheuttivat oululaisille hiuksia harmaita.
Pojille he olivat ihanteet suuret,
ja istuttivat heihin urheilun juuret.

1960-LUKU

Sitten oli yleisurheilussa hiljaisempi aika,
mutta siihen liittyi varmasti taika,
Kun radoille tuli Turpeisen Helena,
oli tyttö nopea kuin paraskin Jelena.

Hän kilpailu melkein omin opein,
oli silti hän pitkään Suomen nopein.
Letit ne tytöllä päässä lensi,
kun satasen suoralla maaliin hän ensi.

Pian seurasi perässä Pentti-veli,
koko Turpeisen perhe mukana eli.
Ei heitä voittanut Suomessa kukaan,
pääsi Vesakin oneen ja riemuun mukaan.

Helena ja Pentti SM-voittoja keräsi,
koko Raahekin heidän mukaansa heräsi.
Usein he joutuivat radioon,
ja Vesa nousi pisteissä valioon.

1970-LUKU

Taas soivat Vesassa voittojen viulut,
kun Pattijoelta ”lensivät” Kiurut.
Kolme tyttöä nättiä,
he juoksuissa taakseen muut jättivät.

Kiuruista Eija oli maastossa ja radalla Suomen paras,
vaikka etelänkin tytöt vastahan haras.
Hän yhdelläkin jalalla klinkkasi maaliin,
ja siltikin voitti kultaisen saaliin.

Kiuruista Hanna oli radoilla nopea,
hän varreltaan oli komea.
Kaksi kierrosta hän nopeasti matkasi,
ja melkein aina maalinauhan katkasi.

Virkberg’ in Aila oli silloin Suomessa paras,
vaikka Tyynelän Sinikkakin vastahan haras.
Ei hänelle tyttönä Suomessa pärjännyt kukaan,
vei juoksuun Aila siskonsakin mukaan.

Teija oli Ailan pikkusisko,
jonka mukaansa radoille Aila kisko.
Urheilun pariin juoksijaksi,
maalinauhojen katkojaksi.

Kun keväisin kukkaan puhkesi tuomi,
Vesan tyttöjä ihaili koko Suomi.
Ei heitä viesteissä voittanut juuri kukaan,
Suomen ennätykset paranivat vuosien mukaan.

Oli kenttälajeissakin tyttöjä sarja,
parhain heistä oli Mustakallion Arja.
Keihäässä oli hän Suomen parhain,
ja lopetti uransa liiankin varhain.

Oppityttönä oli Laukan Mallu,
tyttö Varvista, voimiltaan vahva kuin karhu.
Hänenkin keihäs voitonvirttä soitti,
kun SM-kiksoissa kultaa hän voitti

Oli Vesassa miehiä, poikia monia,
jotka lajeissaan olivat hyvinkin kovia.
He vain tahtoivat jäädä tyttöjen varjoon,
kun tytöt oli parhaita sarjoista, sarjoin.

Seivästä hyppäsi Pisilän Mauri,
mies niin kuin seitsemän veljeksen Lauri.
Hän kalottimaaottelun useinkin voitti,
ja muulloinkin ensi viulua soitti.

Olli Roth’ in Jouni juoksuissa poikien paras,
kun lähtölaukaus pamahti, luuli toiset, hän on varas,
Niin nopea Jounilla oli startti,
oli varmasti johdossa, kun juostu oli vasta vartti.

Sitten se parani seiväshypyn kanta,
kun Raaheen muutti Auvo Pehkoranta.
Mies komea niin kuin antiikin patsas,
hän urheilulle kaikkensa satsas.

Veti Auvo poikia seipääseen mukaan,
ja osasi valmentaa hän, jos kukaan.
Tulosta alkoikin tulla heti,
kun Raahelaankin tehtiin alastulopeti.

Huipulle kohta nousi Peltoniemen Arto,
poika Isostaholmista eikä mikään marto.
Hän poikien maailmanennätyksen nosti yli viiden metrin
ja mukaansa veti vielä veljensä Petrin.

Arto SM-kultia useita otti,
paras saavutus oli maailmanennätyksen potti.
Mutta sitten, kun poika mieheksi varttui,
niin loukkaantumiset häneenkin tarttui..

Toinen Vihannin miehistä oli salkea Lumiahon Kauko,
joka uusia uria juoksuradoilla auko.
Matkat olivat kahdeksansataa, tonnivitonen ja maili,
niillä vuosia menestyksellä kilpaili.

Ajat oli aivan maailman luokkaa,
Mutta tuuri oli huono, se ei kisamatkaa tuokaan.
Vaikka tulosraja alittui, meni harjoittelu hukkaan,
kun paikkaa Munchen’ in koneeseen ei auennutkaan.

Toinen Vihannin miehistä oli Jaakola J,
hän keihästä heitti ja selvitti
otsensä Montrealin kisoihin,
kunto oli kova hirmukaariin.

Mutta Jormalla oli myös huono tuuri,
meni punttisalille, liian kova oli tuuri.
Särkyi selkä ja kisat loppuivat,
ennen kuin edes alkoivat.

Nopeasti parani selkä miehen
eikä heitot jääneetkään puolitiehen.
Olihan se aivan tikki,
kun Jorma heitti Kokkolassa ysikymppisen rikki.

Pituutta hyppäsi Kari Joentakanen,
siinä olikin kova hakanen.
Ylittyi seitsemän metriä helposti,
kun hän tammilankulta ponnsti.

Lämsä, Alaspää, Joentakanen, Lahtinen,
siinä oli porukka kova tahtinen.
Kun se kapulaa satasen viestissä vei,
joutui Pyrintökin huutaan heille: hei, hei, hei!

Kävi Vesassa myöskin Rusilan Heikki,
mutta hänelle urheilu on enemmänkin leikki.
Taittui satanen Heikiltä nopeasti
ja se päätyi aina Rautaruukin johtoon asti.

Vesassa myöskin voimailtiin,
puntteja nostettiin ja painittiin.

Niissäkin noustiin huipulle asti,
sitä todistaa kahdeksan SM-kullan satsi

Sillä Viitasen Jouko ja Ojalehdon Arvo
ne painonnostossa kultaa kauho.
Antero Holappa ja Moliis Pekka,
olivat painissa useinkin Suomen etta.

Tuli sitten urheiluun aivan uusi muoto,
kun valmistui upea Koivuluoto.
Siellä Savelan Vikke isäntänä hääräsi,
ja kaupunginjohtajaakin hän määräsi.

Sitten tuli paukku, suuren suuri pommi
ja Vesalle se oli todellinen onni.
Saatiin SM-viestit Raaheen,
entiseen Koivuluodon saareen.

Ne kisat olivat todella kova,
joissa Vesan tytöt, hyvät ja somat,
SM-kultaa voittivat
ja voiton säveltä soittivat.

70-luku oli kullan hohdetta,
sitä huuhtomassa oli montakin kohdetta.
Oli naisia, miehiä, tyttöjä, poikia,
oli kaikkien elämänasenne oikea.

1980-luku

Vaihtui uusi vuosikymmen
ja jatkui sama tahti.
Se alkoi kullan hohteella,
taas syntyi uusi tähti.

Se oli poikien puolella
ja nimikin oli enne.
Hän oli J.P Tähtinen,
hän ottelui kuin ennen.

Teki Pentti Turpeinen,
hän SM-kultaa ratkoi
poikien 8-ottelussa
ja perinteiden ketjua jatkoi.

On Peltoniemen Petri kahminut mestaruuksia Suomen,
ja kun mies on nuori, on edessä vielä huomen.
On käynyt hän EM- ja MM-kisain taistot,
mutta loukkaantumisiin tyssäs olympialaiset.

On seiväshypyn taso ollut kaamea,
kun varastoss´on vielä mies vaalea.
Hän oli Rovaniemen komea, iloinen jätti,
joka muutti Raaheen ja Lapin konnut jätti.

Kaikkihan tietävät, hän on Pallosen Kimmo,
jonka hyppy ei ollut ainkaan limbo.
Hän viisi kertaa Suomen mestaruuden voitti,
ja maaotteluissa ensi viulua soitti

Kävi Pallonen USA:ssa olympian kisoissa
Los Aangelesin kaupungissa, valtavan isossa.
Tuomisina olikin hyvänlainen potti,
Kun hän Suomelle pisteitä otti.

Kolmen tonnin esteitä juoksi Kokkosen Juha,
poika sisukas kuin ennen oli Jouko Kuha.
Hänen juoksunsa lahjat oli valtavan hyvät,
mutta loukkaantumiset esti saamasta parhaimmat jyvät.

Vielä loisti Vesassa kirkkain valo,
asui Lehmirannalla Keskitalo.
Sieltä tuli kentille poika Petri,
jonka askelissa kultaa oli joka metri.

Hän Vesan ottelumainetta jatkoi
ja maalinauhoja huvikseen katkoi.
Teki Suomen ennätykset lajeissa monissa,
kun hän otteli poikien kisoissa.

Oli mahtava Petrin ottelutahti,
se kulki aina maailmanmestaruuteen asti.
Kävi miehenä kisat monenkinlaiset,
EM,MM ja olympialaiset.

1990-luku ja lama

Taas vaihtui uusi vuosikymmen,
ja Suomeen tuli lama.
Se iski myöskin Raahen Vesaan,
sen kohtalo oli sama.

Vesan vanhimman lajin, pesäpallon
Pattijoki kaappasi.
Se oli paha takaisku,
silloin murhe mielen valtasi.

Kaikki tuntui kamalta,
nyt edessä on loppu.
Ei sitä voinut uskoa,
oli uuteen nousuun hoppu.

Aloitettiin melkein nollasta,
usko uuteen nousuun iti.
Ei lannistuttu lamasta,
se ote hyvin piti.

Nousi kentille uudet tekijät,
sillä sisarukset Krekilät
nosti Vesan kultajahtiin
ja sujuikin se vanhaan tahtiin.

Maarit heitti SM-kultaa,
sitten oli kaverina Satu.
He uuden nousun aloittivat,
oli eessä uusi latu.

Tuli myöskin puolimailerit,
Kupsala ja Ahokas,
ja monta muuta kaveria,
on poikain juoksu tasokas.

Heille Suomen mestaruusviesteissä
tuli hopean ja pronssin voitto.
Se antaa uutta uskoa,
ja alkaa uusi koitto.

Yhteenveto

Suomen mestaruuksia Vesalla on jo yli sata,
siis kullalla kullattu on varmasti se rata,
jota vesalaiset ovat tallanneet,
ja Raahelle mainetta vallanneet.

On montakin urheilijaa tästä varmasti pois,
mutta juttu ois pitkä, ei lukea vois.
Jos nimi tästä puuttuu,
niin tuskin kukaan suuttuu.

On Vesassa ollut vetäjiä monia,
ansioituneita ja kovia.
On kaikille heidän kasvonsa tuttu,
tehdään heistäkin joskus ihan oma juttu.

Jorma Salkosalo